Huomenta. Nyt se sitten tapahtui. Helvetti pääsi irti taas. Surkuhupaisaa on se, että se tapahtu tekstareilla ja tuhansia kilsoja välissä. Tuli ihan teini olo, kun piti tekstareilla riidellä, ei edes soitettu toisillemme.

Tekstaririita koko yön

Kaikki alkoi siitä kun heräsin 3 aikoihin viime yönä ja huomasin että uusi viesti oli tullut puhelimeen. Mies oli laittanut päivän kuulumiset ja ilmoittanut että siellä on myös naisia mukana. Mustasukkainen kun olen, tämä katkaisi kamelin selän. En tiedä reissusta mitään, kun hän ei ole puhunut ja nyt, kun hän on siellä, hän kertoo että siellä on myös naisia mukana. Miksi. Miksi tästä piti mainita vasta nyt, mutta ei ennen matkaa. Onko hänellä jotakin salattavaa.

N. 30min asiaa mietittyäni päätin lopettaa mykkäkouluni ja avautua, kertoa hänelle kuinka epäluotetto olo minulla on kun minulle ei kerrota mitään ja nyt kuulen että siellä on naisia. Sanoin myös vihoissani että täällä saattaa odottaa tyhjä kämppä kun hän tulee takaisin, koska en halua seurustella ihmisen kanssa joka ei pysty puhumaan tuollaisesta minulle kasvotusten.

Luojan kiitos, vastausta ei tarvinut odottaa tämän päivän iltaan, vaan hän vastasi 15min sisällä. Hän sanoi että hän on vältellyt aiheesta puhumisen, koska tiesi minun reaktion. Hän luuli ettei minua oikeasti kiinnosta tietää ja että tiesin muka naisista. Ketä muka ei kiinnostaisi oman kumppanin menot jos oikeasti välittää. Ja mikäköhän ajatustenlukija minä olen, kun muka tiesin jo matkaseurasta. Ja pahinta, hän on vältellyt puhumisen tästä. Auts...

En nyt paljasta mitä kaikkea tuli kirjoitettua, mutta aika paljon molemmista osapuolilta tuli sama kysymys: "miksi on niin vaikea puhua asioista." Ja myös syyttelyä, minulta että se on hänen vikansa kun hän ei jakanut tietoa minun kanssa. Ja hän syytti minua koska en kysynyt. Tämä jatkui aamu kuuteen asti, kunnes (oletettavasti) häneltä loppui akku puhelimesta ja tuli hiljaista. Sopua ei saatu, mutta ei erotukaa. Ainakaan vielä.

Tuli sieltä molemmilta osapuolilta "en halua menettää sua tämän takia", mutta nyt (huonosti) nukutun yön yli minulla on edelleen sama fiilis. En halua tätä. Jos tämmöisestä asiasta ei pysty kasvotusten puhumaan, vaa se pitää pelkurimaisesti hoitaa tekstareilla, niin onko meillä mitään tulevaisuutta yhdessä. Minä en olisi niin varma...

Olen kyllästynyt tähän epävarmaan oloon, mutta asia ei etene ennenkuin hän saa aurinkopaneelilaturinsa toimimaan eli aurinko paistaa siellä ja hän saa puhelimeen virtaa. Ihan liian monta päivää jäljellä lesken elämää, nyt pitäisi saada se aika jotenkin kulumaan...