Eli, maanantaina mieheni lähti vaeltamaan, enkä tiedä mitään siitä reissusta. En kenen kanssa hän meni, en missä hän on, en mitä hän tekee, en yhtään mitään. Tiedän vain milloin hän tulee takaisin.

2. Päivä, fiilikset kauheat.

Nyt on keskiviikko, olin tänään töissä. En mennyt töihin maanantaina tai tiistaina, koska vihaan työtäni (tai oikeestaan työharjottelu opiskeluani varten, onneksi se on ohi 5 viikossa.) ja koska halusin masennella kotona. Mutta vasta tänään, kun menin työkavereilleni myöntämään ääneen etten tiedä kenen kanssa mieheni lähti, alkoi todella masentaa.

Voiko suhde toimia, jos ei pysty puhumaan kaikeasta, etenkään menoista ja tekemisistä, tai kenen kanssa on reissussa? Minulla alkoi tänään epäillykseni, että eihän se voi toimia. Ei tämä ole tervettä. Jopa työkaverini sanoivat (vitsillä kylläkin) että tämä suhde on nyt ohi. Nyt mietin sitä ihan vakavissani, että onko...

Haluiaisin niin selvittää tämän mieheni kanssa, mutta ainut millä saan häneen yhteyttä on tekstiviestillä ja vain iltaisin kun hän avaa puhelimen ja jos siellä on kenttää. Tässä ei ole kuin pari asiaa pielessä: 1) Miten tämmöisen asian kerrot tekstiviestillä? "Moi. Et sitten kertonut kenen kanssa lähdit, haluan erota tämän takia." Ei. 2) Vastausta pitäisi odottaa iltaa, tai mahdollisesti huomisen, tai ylihuomisen iltaan. Ei, ei ja ei! Ajatuskin saa minut tästä voimaan pahoin.

Oloni on niin avuton, en tiedä mitä tehdä. Tulen hulluksi ajatuksieni kanssa. Mutta vielä on 13 päivää jäljellä vaelluslesken arkea...